Pressablogi: Isoisällistä kuvaa luomassa

Ensimmäinen muistikuvani Sauli Niinistöstä on omalta perhelomaltani, joka suuntautui Turusta Helsinkiin. Salon kohdalla vanhan Helsingintien laitaa paineli mies rullaluistimilla. Nopeutemme oltua alhainen, isä tunnisti miehen poliitikko Sauli Niinistöksi. Näky on toistunut useita kertoja myös myöhemmin Turku-Helsinki välillä liikkuessani.

Minulle Niinistö on yhä edelleen Salossa rullaluisteleva poliitikko. Ja vuodesta 2009 olen oppinut tuntemaan hänet myös Suomen Palloliiton puheenjohtajana.

Mutta siinä olikin sitten kaikki se tietous, joka minulla on ollut ennen kuin kuulin presidenttiehdokkuudesta.

Niinistö valittiin kokoomuksen ehdokkaaksi vuoden 2012 presidentinvaaleihin, joista voisi kansankielellä käyttää nimitystä ”kolmen kauppa”. Paavot Lipponen ja Väyrynen ovat kolmikon kaksi edustajaa Niinistön ohella. Niinistö on tämän hetken gallupeissa melko selvässä johdossa.

Niinistöä Googlettaessa huomaa yhden erikoisen seikan. Mies ei ole pitänyt itsestään juuri minkäänlaista meteliä koko syksynä. Tähän saattaa olla monia syitä, mutta veikkaisin että kannatuslukujen ollessa noin korkealla, Niinistö on vain päättänyt olla hiljaa, koska aina voit suututtaa jonkun avatessa suusi. Kanssaehdokkaiden nostaessa kannatuslukujaan, myös Niinistö rupeaa varmasti todenteolla ajamaan vaalikampanjaansa.

Onko Sauli sitten sopiva presidentiksemme? No, jos vastaehdokkaita katsoo niin ehdottomasti. Mutta entäs sitten muuten? No ei.

Presidenttiyden valta-aseman yhä huvetessa olisi syytä ruveta miettimään koko hommaa hieman myös tavallisen tallaajan silmistä katsottuna. Presidentti on se henkilö, joka on suureksi osaksi Suomen kasvot ja ääni ulkomailla. Nyt olemme valitsemassa presidentiksi rujokasvoisen isoisän. Tämä mies on Suomen kasvot ja ääni vähintään seuraavat kuusi vuotta. Plussaa Niinistö saa tietenkin nuorekkaasta puolisostaan, mutta se ei yksin auta siihen, että Niinistöstä itsestään saisi nuorekkaan kuvan. Millään tavalla karismaattisestakaan vanhuksesta ei voida puhua, joten kuva joka Suomesta maailmalle jaetaan, on vanhuutta ja epämoderniutta huokuva.

Kuvitellaan, että Saksalainen ihminen arpoo kännykkäliikkeessä Nokian ja Samsungin puhelimen välillä. Sitten tämä ihminen muistaa nähneensä Suomen presidentin tv-haastattelussa. ”Ainiin, Suomen presidentti oli se mörököllin näköinen vanhus. Taitaa koko Suomi olla vähän vanhentunut. Otanpa tämän Samsungin.”

Kuvitellaan seuraavaksi sama tilanne niin, että esimerkiksi Alexander Stubbin kaltainen nuori, moderni ja karismaattinen ihminen olisi presidenttinä.

Saksalainen kännykkäliikkeessä: ”Ainiin, Suomen presidentti oli se nuorekas heppu. On varmaan suunnitellut tämän Nokian puhelimenkin maratonia juostessaan. Kyllä tämän Nokian puhelimen on pakko olla huippumoderni nyt ja tulevaisuudessakin.”

Kärjistettyä? Ehkä. Hieman hölmöäkin? Ehkä. Mutta valitettava totuus on, että näin se ihmismieli vaan toimii. Monet mielikuvat jostain asiasta linkittyvät ja johtuvat alitajuisesti mitä käsittämättömimmistä asioista ja syistä. Saulista tuskin jää kenellekään kuvaa nuorekkaasta, modernista ja innovatiivisesta Suomesta. Mutta ei kai se sitten niin tärkeää olekaan….

Severi Hirvensalo, MJ11