Keskustan presidenttiehdokas vuoden 2012 vaaleihin on Paavo Väyrynen. Puolue etsi kuumeisesti vastaehdokasta Väyryselle, mutta kun sellaista ei löytynyt, keskusta päätti lokakuun lopussa olleessa ylimääräisessä puoluekokouksessa nimetä Väyrysen puolueen ehdokkaaksi.
Paavo Väyrynen on tätä ennen ollut kaksi kertaa ehdokkaana, vuosina 1988 ja 1994. Vuonna 1988 Väyrynen sai toiseksi eniten ääniä, mutta hävisi selvin lukemin Mauno Koivistolle. 1994 vaaleissa Väyrynen sai kolmanneksi eniten ääniä ja putosi niukasti toiselta kierrokselta.
Nyt vuonna 2012 vaaleissa Väyrynen on omien sanojen mukaan toisella kierroksella joko Timo Soinin tai Sauli Niinistön kanssa. Minä itse en usko samalla lailla Väyrysen mahdollisuuksiin, mutta nostan silti kuvitteellista hattuani miehen itseluottamukselle. Tuon tapainen itseluottamus, mikä Väyrysellä on, on harvinaista Suomessa.
Toinen ihailtava piirre Väyrysessä on, että mies jaksaa aina vaan yrittää. Kevään eduskuntavaaleissa hän tippui Arkadianmäeltä, mutta jaksaa silti vielä yrittää presidentiksi.
Mutta tuohon taitaakin Väyrysen hyvät piirteet loppua. Mies tuntuu elävän omassa maailmassa. Vaikka gallupit näyttävät alle kymmenen prosentin kannatusta, on Väyrynen jo ostamassa frakkia maaliskuun virkaanastujaisia varten. Eikä siitä ole kauan aikaa, kun Väyrynen halusi ensin Suomen irti eurosta ja luoda yhteisen Pohjoismaisen kruunun ratkaisuna euroalueen kriisiin. Utopistinen haave!
Lisäksi Väyrysellä on aina tapana löytää viat jostain ihan muualta, kun itsestään. Kun Väyrynen putosi eduskunnasta keväällä, vika oli vaalipiirin vaihdossa. Väyrynen on ennen ollut Lapin vaalipiirissä ehdolla, mutta keskustan puoluesihteeri Timo Laanisen pyynnöstä Väyrynen siirtyi Uudenmaan vaalipiiriin ja putosi eduskunnasta. Vika oli siis Laanisen, ei Väyrysen.
Vuoden 1994 presidentinvaaleissa Väyrynen putosi omien sanojen mukaan toiselta kierrokselta mediapelin takia. Tässä voi osittain olla samaa mieltä, koska Julkisen sanan neuvosto antoi MTV:lle langettavan päätöksen toimistaan juuri ennen vaalipäivää.
Mutta täytyy muistaa, että tuo ei ollut ainoa kerta Väyrysen uralla, kun hän on joutunut median huomion keskipisteeksi. Onhan Väyrysen pitkä poliittinen ura ja kokemus, joten niitä kohujakin on syntynyt. On syytetty vehkeilystä Neuvostoliiton kanssa sekä ns. jalasmökkijupakka nosti jälleen Väyrysen median silmätikuksi, vaikkei hän ollut ainoa, joka käytti eduskunnan päiväraha -järjestelmää väärin. Unohtaa ei myöskään sovi lentoemäntien nipistelyjä, jotka voivat toki olla pelkkiä kaupunkilegendoja.
Yhtä kaikki, Paavo Väyrynen on mennyt kohusta kohuun. Osa on varmasti ollut totta, osa vain median paisuttelevaa. Mutta oli miten oli, Väyrynen on näyttänyt kestävänsä kolhut kuin mies. Tammikuussa, kun Väyrynen tulee jäämään toiselta kierrokselta ulos, voi hän taas yrittää keksiä ulkopuolisia syitä tähän tragediaan. Mutta se suurin ongelma on itse Paavo Väyrynen. Keskustan puolueenkin sisällä Sauli Niinistö on suositumpi kuin Väyrynen. Eikä Väyrysen provosoiva tyyli saa suuren yleisön suunnalta muuta kun naurua. Hän on keskittynyt muiden puolueiden ehdokkaiden pilkkaamiseen sekä populistisiin, jopa soinimaisiin, EU-kommentteihin.
Ja ainakin näissä vaaleissa saadaan erittäin mielenkiintoisia ja kiihkeitä väittelyitä, kun EU-myönteiset Niinistö ja Lipponen laitetaan EU-vastaisten Väyrysen ja Soinin kanssa saman tv-kameran eteen keskustelemaan. Niistä keskusteluista ei ainakaan puutu väriä, eikä voi kyllä sanoa, ettei vaalitenteistä tule kiinnostavia.
Vaikka Paavo Väyrysestä voi olla montaa mieltä, niin ilman häntä jäisi tulevista vaaleista, ja erityisesti vaalitenteistä, puuttumaan jotakin sanoinkuvaamattoman olennaista. On siis loppupeleissä hyvä asia, että Väyrynen on ehdokkaana, varsinkin kun kansa ei voi olla niin tyhmä, että hänet Linnaan äänestäisi. Mutta saapahan kansa sitä kuuluisaa sirkushupia pimeneviin ja synkkeneviin talvi-iltoihin.
Laura Lahti, MJ11
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti